Nauha oli tosiaan aika toimiva käynnistyksen aloittaja ja kuulin jälkikäteen, että olinkin tässä sairaalassa ensimmäinen, joka pääsi kokeilemaan uutta nauhakäynnistystä. Ilmeisesti moni työntekijä siellä oli odottanut mielenkiinnolla, että mitä tapahtuisi. :o Itse synnytyksessä ei mennyt kuin 5 tuntia 28 minuuttia. Olin aika nopea ensisynnyttäjä, mutta synnytys olikin lääkkeellisesti aloitettu ja sen aikana autettiin vielä oksitosiinitipalla.
Synnytyksen aikana oli monenlaista: epiduraalia, lapselle pinniä päähän, sydänäänten laskua, lapsesta verikoetta ja lopulta episiotomia ja imukuppi. Pari päivää synnytyksestä kuulimme, että minulla oli ollut tällainen erikoisuus kuin kalvokiinnitteinen napanuora. Myöhemmin piti lukea tästä tietoa netistä, eikä se vaikuttanut mitenkään kivalta asialta. Olisi voinut käydä pahasti, mutta onneksi ei. Ehkä oli parempi, ettei tästä harvinaisesta tilanteesta tiedetty etukäteen.
Synnytyksen jälkeen jatkui sairaalassa makoilu ja tällä kertaa oltiin huolissaan vauvasta: alilämpöä, jonka jälkeen verensokerit matalalla ja piti antaa lisämaitoa (ja pitää antaa vieläkin, ei oma riitä :/ ). Kun verensokerit alkoi pysymään kunnossa, niin vauvan bilirubiiniarvot nousivat. Murunen oli yhteensä kaksi vuorokautta sinivalon alla. Tämä hidasti kotiin lähtöä huomattavasti, sillä aina valosta pois ottamisen jälkeen piti ottaa kontrolliarvot pariinkiin kertaan eli seuraavana päivänä aamulla ja illalla. Varsinkin kun muru ei ollut valon alla yhtä jaksoisesti kahta vuorokautta vaan vuorokausi valon alla -> seuraamista -> arvot nousi -> vuorokausi valon alla -> seuraamista. Kotiin lähtöpäivänä olin ollut sairaalassa yhteensä 11 päivää. Huh, kun oli ihana päästä kotiin. Sairaalan ruuat ei ole mitään parasta mahdollista pidemmän päälle.
Kotona käskettiin vielä seurata omia verenpaineita, koska ne ei laskeneetkaan heti synnytyksen jälkeen. Jouduin jopa ottamaan verenpainelääkityksen kotiin. Sanoin kyllä hoitajille useampaan otteseen, ettei kannata huoletia minun verenpaineista, ne laskee kun pääsen kotiin. Ja olin oikeassa! Kotona verenpaineet tuli kuntoon kahdessa päivässä, kolme kertaa ehdin lääkkeitä syödä.
Nyt on sitten kotona opeteltu elämään uuden tulokkaan kanssa. Esikoinen ei onneksi ole (vielä?) ihan mahdoton huutaja ja isä on paljon mukana hoitamisessa. Käsityöt on hetkeksi jäänyt sivummalle uuden perheenjäsenen vuoksi, mutta pikku hiljaa olen alkanut niitäkin jatkamaan.
Pieni prinssi syntyi maailmaan 20.5. klo 4.58. Painoa oli 3170g ja pituutta 49cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti